Muutama päivä sitten perijätär täytti seitsemän kokonaista kuukautta. Juhlistimme merkkipäivää juomalla äitini kanssa termarikahvia uuden talon pihalla, lahojen, irti sahattujen lattianiskojen päällä istuen.

Okei, koko seitsemänkuispäivä muistettiin vasta, kun kahvia oli enää kylmennyt tilkka kupin pohjalla. Mutta mitäs pienistä.


 Tuollainen seitsemän kuukauden ikäinen pikkuihminen tuntuu yhä vähemmän vauvalta ja enemmän taaperolta. Liikkuminen on jo hyvin pitkälti itsenäistä ja vauhtia riittää liiankin kanssa: konttaamisen idea on jo sisäistetty, mutta vielä Venla silti ryömii ennemmin, koska sillä tavoin vauhti on nopeampi. Jutut eivät ole enää ihan epämääräistä ölinää, vaan niissä erottaa jo äänenpainoja ja toistuvia tavukuvioita aivan erilailla, kuin vielä vaikkapa kuukausi sitten. Ihan ylivoimaisen metka piirre ipanassa on ilkikurinen huumori: jäädessään kiinni pahanteosta Venla usein virnistää hampaantirsut vilkkuen ja alkaa keikistellä ja hassutella, toisin sanoen siis heittää koko touhun ihan lekkeriksi. Huomiota halutessaan pikkumuidu kömpii jostain esiin, heittäytyy selälleen, päästelee pieruääniä suullaan, näyttää kieltään ja nauraa räkäisesti omille höhlille jutuilleen.

Ja lopuksi vielä Pitäisikö huolestua -osio: kun joku asia ei miellytä tuota muksua, se murisee. Kun lapsi haluaa vaikka sylistä lattialle ryömimään, sitä ei napostele rauhoittua kehtoon päiväunille tai kun menen ottamaan niljaisen koiranlelun pois sen suusta, alkaa murina. Lapsi myös selvästi ymmärtää murinan merkityksen: Venlan häiritessä esimerkiksi koirien päiväunia saattavat koirat murahtaa sille, että nyt ei jaksa, mene pois. Ja Venla menee. Ikinä se ei ole jäänyt testaamaan, mitä tapahtuu jos koirien murinan jättää huomiotta, ja hyvä tietysti niin. Saisipa vain tuon saman kuuliaisuuden ujutettua muihinkin arkisiin tilanteisiin. Vai täytyykö tässä alkaa itsekin murisemaan aina, kun tulee tarve ilmaista, että älä laita sitä laturinjohtoa suuhun tai vaikka että älä koske siihen, se on paskaa ?

Tämän paljastuksen tiimoilta jään odottelemaan kutsua johonkin Ajankohtaisen kakkosen Apua, kasvatin susilapsen! -teemailtaan.


Ja aiemmat vauvavuodenkuukausipostauksethan löytyvät täältä:
Yksikuinen 
Kaksikuinen 
Kolmekuinen 
Neljäkuinen
Viisikuinen  
Kuusikuinen