Taakse jäi toinen puuhantäyteinen viikonloppu ja aika monta pystytettyä aitametriä töllillä. Lihaksia kolottaa, mutta se on ihan mukavaa kipua - tietääpä ainakin tehneensä ja saaneensa aikaan. Myös sääreen sattuu, mutta se ei ole kivaa kipua: siinä nähkääs vähän turhan innoissani lekaa heilutellessani löin ohi tolpasta ja itseäni jalkaan. Auts. Mutta sen siitä saa, kun lähtee hosumaan ja höntyilemään.


Lampaat olisi tarkoitus siirtää raivaamaan uutta tarhaa  ensi viikonloppuna. Hommaa aidan pystyttämisessä riittää vielä kosolti, mutta vielä ei ole aihetta paniikkiin. Paitsi että tarha-alue kaipaa kipeästi siistintää ryteikköiseen olemukseensa, on lampaiden kiireelliselle siirrolle toinenkin syy: töllillä paljastuneiden pikku lisähommien, kuten nyt esimerkiksi vaihtoon menevien seinähirsien, mukanaan tuoman totaalisen aikapulan vuoksi päätimme ulkoistaa villapalleroiden syyskerinnät ammatti-ihmiselle. Pohjanmaan suunnalta sattuikin eräs kiertävä keritsijä tekemään reissua Tampereelle kuin tilauksesta kuun vaihteessa, joten tartuimme tilaisuuteen. Tölli on keritsijän reitin kannalta paljon paremmalla sijainnilla, joten päätimme hoitaa lampaiden muuton siinä samassa syssyssä.


Viikonloppu oli eläinten muuttojärjestelyjen kantilta katsoen muutoinkin tuottoisa, sillä löysimme hevosille ja lampaille talvisuojaksi siirtotallin, vieläpä ihan melkein naapurikylältä. Talli on lämpöeristetty ja tilava, joten saamme sinne lämmintä tilaa myös tulevia karitsointeja varten. Neuvottelimme tallille hyvin huokean hinnan, tosin myyjän hyväksyessä tarjouksemme sillä ehdolla, että etsisimme uuden kodin hänen kahdelle vuohelleen. Pääsimme huokaisemaan helpotuksesta: iso murhe vierähti harteilta sopivan tallin löydyttyä noinkin läheltä. Suunitelma B meillä oli toki hihassamme siltä varalta, ettei kelvollista talvisuojaa vielä täksi talveksi omaan pihaan saada, mutta tietysti eläinten saaminen omalle tontille heti alusta pitäen helpottaa hommia huomattavasti.


Myös sisällä töllissä työt etenivät taas, vaikka ilmassa onkin valehtelematta häilynyt hitunen epätoivoa. Olemme koittaneet löytää osaavaa ihmistä vaihtamaan lahoja seinähirsiä, mutta toistaiseksi kaikki täkäläiset kengittäjät ovat myyneet eioota.
Odotellessamme jonkinlaista ratkaisua hirsidilemmaan, lapioimme toistakymmentä kottikärryllistä litimärkää savea talon alapohjasta. Tuo talon alle jostain mystisestä syystä aikoinaan kärrätty savi yhdessä huonon tuuletuksen kanssa on syypää myös lattioiden ja seinien lahovaurioihin.

Talvi tulee, mutta töllissä ei ole lattiaa ja ilman ulkolaudoitusta päivä pääsisi paistamaan seinästä läpi. Jälleen toistan appiukon sanoja mielessäni kuin mitäkin mantraa: älkää miettikö, teette vaan.

Savenlapikointiurakan jälkeen ryhtyi Antti rakentamaan muottia muurin pohjan ympärille valettavaa betonikakkua varten. Itse hiukan ihmettelin betonikakun ideaa (kun talo on ilmankin pärjännyt sen vajaat sata vuotta), mutta Antti oli sitä mieltä, että betonivalos estää kivien raoista käyvää kylmää huikua merkittävästi ("niin ja vajaat sata vuotta tässä torpassa onkin varmana ollu ihan hevetin kylmä"). Isännän riemastuessa palopuheeseen betonin ominaisuuksista sain jälleen merkittävän oppitunnin elämästä betonivaluyrittäjän vaimona: älä ikinä mene härkkimään lattiamiehen ja hänen betoninsa väliin, ja mitä ikinä teetkin, älä vaan ainakaan kyseenalaistamaan rupea.

Keittiön seinää
Vanhat rossilaudat, tai se, mitä niistä on jäljellä.

 Ja näin lopuksi ilmoittelen muina vuohidiilereinä: Jos sinun luotasi voisi löytyä rakastava koti kahdelle vallan hurmaavalle lemmikkivuohelle, nyt sellaisia olisi lahjoitettavana uuteen kotiin oikein kaksin kappalein! Sarvellinen kuttu on noin 4-vuotias, siro ja soma. Tästä saisi vielä lypsykutunkin mainiosti! Nupo kastroitu pukki ei ole niinkään siro ja soma, hyvin komea ilmestys kylläkin pitkiksi kasvavine perskarvoineen kaikkineen. Molemmat ovat hyvin kilttejä, rapsuteltavia löllyköitä. Kuvia kaksikosta saa halutessaan, ja sekä minulta, että omistajalta saa lisätietoja! Vuohet asuvat tällä hetkellä Orivedellä. Jos voisit tarjota tälle vekkulille kaksikolle kodin, jätä kommenttia tai kirjoittele sähköpostia osoitteeseen: sanni.harra(at)gmail.com!