Ehkä ihanin juttu kesässä ovat aikaiset hellepäivien aamut. Ne sellaiset, kun aurinko paistaa vielä alhaalta, mutta lämpimästi, ja kasvien lehdillä kimaltelee kastepisaroita. Eläimet touhottavat jo virkeinä, itse en niinkään.

Eläinten hääriessä aamutoimiaan onkin ihana vain istua tönöttää jossain pihan nurkassa kahvia hörppien. Yksi kanoista löytää lihavan madon ja neljä muuta säntäävät riemuissaan sen perään. Kuudes kana on fiksu; se on keksinyt, että perunamaa kuhisee lieroja ja napsii niitä kupunsa täyteen ylhäisessä yksinäisyydessään muiden nahistellessa yhdestä madosta pihan toisella puolen.

 

Pihaton luona tuoksuu tuore heinä ja apila ja Poppa päästää lempeän hö-hö-hörrr -äänen tervehdykseksi. Puro on tähän aikaan vuodesta rauhallinen ja tyyni, sen liplatus kuuluu hevosten heinän rouskeen taustalla.

Tällaisina hetkinä on jotenkin hullunkurista kuvitella, että pian on jo elokuu, kesän loppukiri lähestyy.
Taas ennen pitkää nämäkin värit, äänet ja lämpö peittyvät talven ja pimeän alle.

Mutta eipä mietitä sellaisia vielä.