Vaikka tässä viimeisen viikon-parin aikana on tapahtunut vähän kaikenlaista, en ole saanut tuotettua tänne oikein mitään järkevää tekstiä. Tosin herää kysymys, miten se poikkeaa blogin normaalitilasta.
Kävimme ihan tässä lähistöllä sijaitsevalla Iso-Pahkalan puutarhalla. Paikka oli uusi tuttavuus, ja kun naapurista kerta kehuttiin, niin pakkohan se oli käydä katsastamassa. Ostetaan kesäkukat sieltä ja tuetaan paikallista yrittäjää, oli kai se kantava ajatus.
Paikan päällä iski kuitenkin hirvittävä runsaudenpula. Menin tarjonnasta ja värien loistosta kukkaistuoksuhuumissani niin lukkoon, etten lopulta ostanut kesäkukan kesäkukkaa. Yrttejä sentään lähti muutama taimi mukaan. Salviaa, laventelia, persiljaa, meiramia ja rosmariinia näin tarkalleen ottaen.
Hyvän paikan yrttipuskille keksin heti. Somasti siihen sitten yrttöseni istuttelin. Vähän itikoita kimpustani huidoin. Kätteni jälkeä tyytyväisenä pää kenkallaan ihailin. Mitäs, otettaiskos lampaat tähän pihaan nurtsia syömään niin ei tarvis sitten ruveta leikkaamaan, huuteli Antti jostain. Joojoo ihan sama otetaan vaan.
Lampaat kiikutin naapurin Annikan kanssa takaisin aitojen sisäpuolelle siinä vaiheessa, kun Rusinantte oli syönyt puolet vastaistutetusta laventelista ja tallonut rosmariinin, Ansa tuhonnut alaoksat pikkuisesta omenapuustani ja Nuunu sipsutellut siroilla pikku sorkillaan syötävästä kukkamaasta vastaversonneiden kukkataimien päällä. Pisteeksi i:n päälle yrttipenkkiin pomppi Jännäkakka-kana, joka ruopi irti vielä yhden oksan rosmariinista ja kuopsutti rullalle salaattipenkistä orastavat sirkkalehdet.
Pariin kertaan saatoin vihjata siinä tohinassa, että tulevan kekrijuhlamme ruokalista tulee tänä vuonna näyttämään hyvin lampaanlihapainotteiselta.
Onneksi laventeli toipui ja rosmariinin kaksi jäljelle jäänyttä oksaa törröttävät maassa oikein terhakoina ja elinvoimaisina.
Vajaa pari viikkoa sitten sain erään sattumusten sarjan päätteeksi hoivattavakseni kuusi kaljua, sokeaa, orvoksi jäänyttä sinitiaisen poikasta. Tänään rohkein poikasista kipusi muina tintteinä pöntön suulle pönöttämään. Taitaa alkaa suuri, ihmeellinen maailma pikkuhiljaa kiinnostaa.
Pikkutirppojen hoivauksen lisäksi kiirettä on pitänyt pihan puolella viimeisten kylvöjen kanssa. Myös lampaiden kerintä on vaatinut kikkailua, vauva kun on aikamoisen tehokas työrauhan häiritsijä siinä(kin) hommassa. Niinpä olemme kerineet lampaan kerrallaan aina silloin, kun pätkälle on järjestynyt hoitopaikka mumman tai vaarin hoteista. Tänään kerimme viimeisen lampaan: villin, pikkuisen mustan Ansan. Sitten kevättöiden listalta ei löydykään enää kuin kasvihuoneen loppuunrakennus, kanalan pesu, aitauksen laajentaminen, pihattorakennuksen ulkovuorauksen viimeistely ja omakotiyhdistyksen järkkäämät jättipalsamin kitkemistalkoot. Ja ne kymmenen muuta asiaa, jotka varmaan tässä unohdin listata.
No mutta ei mitään hätää. Vastahan tulee juhannus. Ihan kevät vielä tässä, hyvin ehtii tehdä kevättöitä. No problemos.
Paniikki. Mitä tässä vielä istun. Häivyn ulos hommiin.
(Apua.)
En keksi.
Kävimme ihan tässä lähistöllä sijaitsevalla Iso-Pahkalan puutarhalla. Paikka oli uusi tuttavuus, ja kun naapurista kerta kehuttiin, niin pakkohan se oli käydä katsastamassa. Ostetaan kesäkukat sieltä ja tuetaan paikallista yrittäjää, oli kai se kantava ajatus.
Paikan päällä iski kuitenkin hirvittävä runsaudenpula. Menin tarjonnasta ja värien loistosta kukkaistuoksuhuumissani niin lukkoon, etten lopulta ostanut kesäkukan kesäkukkaa. Yrttejä sentään lähti muutama taimi mukaan. Salviaa, laventelia, persiljaa, meiramia ja rosmariinia näin tarkalleen ottaen.
Hyvän paikan yrttipuskille keksin heti. Somasti siihen sitten yrttöseni istuttelin. Vähän itikoita kimpustani huidoin. Kätteni jälkeä tyytyväisenä pää kenkallaan ihailin. Mitäs, otettaiskos lampaat tähän pihaan nurtsia syömään niin ei tarvis sitten ruveta leikkaamaan, huuteli Antti jostain. Joojoo ihan sama otetaan vaan.
Lampaat kiikutin naapurin Annikan kanssa takaisin aitojen sisäpuolelle siinä vaiheessa, kun Rusinantte oli syönyt puolet vastaistutetusta laventelista ja tallonut rosmariinin, Ansa tuhonnut alaoksat pikkuisesta omenapuustani ja Nuunu sipsutellut siroilla pikku sorkillaan syötävästä kukkamaasta vastaversonneiden kukkataimien päällä. Pisteeksi i:n päälle yrttipenkkiin pomppi Jännäkakka-kana, joka ruopi irti vielä yhden oksan rosmariinista ja kuopsutti rullalle salaattipenkistä orastavat sirkkalehdet.
Pariin kertaan saatoin vihjata siinä tohinassa, että tulevan kekrijuhlamme ruokalista tulee tänä vuonna näyttämään hyvin lampaanlihapainotteiselta.
Onneksi laventeli toipui ja rosmariinin kaksi jäljelle jäänyttä oksaa törröttävät maassa oikein terhakoina ja elinvoimaisina.
Vajaa pari viikkoa sitten sain erään sattumusten sarjan päätteeksi hoivattavakseni kuusi kaljua, sokeaa, orvoksi jäänyttä sinitiaisen poikasta. Tänään rohkein poikasista kipusi muina tintteinä pöntön suulle pönöttämään. Taitaa alkaa suuri, ihmeellinen maailma pikkuhiljaa kiinnostaa.
Niin ne lapset kasvaa.
Pikkutirppojen hoivauksen lisäksi kiirettä on pitänyt pihan puolella viimeisten kylvöjen kanssa. Myös lampaiden kerintä on vaatinut kikkailua, vauva kun on aikamoisen tehokas työrauhan häiritsijä siinä(kin) hommassa. Niinpä olemme kerineet lampaan kerrallaan aina silloin, kun pätkälle on järjestynyt hoitopaikka mumman tai vaarin hoteista. Tänään kerimme viimeisen lampaan: villin, pikkuisen mustan Ansan. Sitten kevättöiden listalta ei löydykään enää kuin kasvihuoneen loppuunrakennus, kanalan pesu, aitauksen laajentaminen, pihattorakennuksen ulkovuorauksen viimeistely ja omakotiyhdistyksen järkkäämät jättipalsamin kitkemistalkoot. Ja ne kymmenen muuta asiaa, jotka varmaan tässä unohdin listata.
No mutta ei mitään hätää. Vastahan tulee juhannus. Ihan kevät vielä tässä, hyvin ehtii tehdä kevättöitä. No problemos.
Paniikki. Mitä tässä vielä istun. Häivyn ulos hommiin.
(Apua.)
Just katselin kanssa toukokuun tehtävälistaani..miten ihmeessä nyt voi olla kesäkuu kun toukokuun lista on ihan kesken viä. Mutta luin tuossa pariskunnasta jotka pyrkivät istuttamaan kasvit kasvimaalle mahdollisimman myöhään, jotta sato pääsisi suoraan kellariin.. juu sitähän minäkin tässä vaan tavoittelen. Eilen toistelin perunoilleni että Tänään on kuudespäivä.. ettäs tiiätte.. virallinen istutuspäivä. En tiä menikö viesti perille. Purjot ehtivät jo kuolla, mutta vahingoista viisastuneina olin istuttanut ulos vasta puolet.. että jos yksi kaksi ruohosipulilta vaikuttava purjo sieltä nousis.. Niin ja vuohet karkasivat.. pensasaidan toisessa päädyssä ei ole enää lehtiä. Ihan normikevät siis ..
VastaaPoistaNo just tuotahan minäkin täällä vaan tavoittelen, että saisin sadon suoraan kellariin jemmaan! :D Hahaa. Täällä mentiin kesäkurpitsojen kanssa ihan samalla metodilla, kuin mitä sä noudatit noiden purjojen kanssa - puolet satsista oli jemmassa odottamassa istutusta siltä varalta, että ensimmäinen erä kuolee. Joku eläin oli tässä erään yön aikana kaivanut vallan elinvoimaisina rehottaneet taimet juurineen maasta ja popsinut poskeensa.
PoistaVoin vaan kuvitella, millaista jälkeä karanneet vuohet saa aikaan. Lampaat sentään maistelee ihan sitä ruohoakin siinä istutusten syönnin ohessa, vuohi sen sijaan säntää heti ensimmäisenä perkaamaan puustoa, sitten kasvimaata ja ruoho kelpaa vasta siinä kohtaa, kun kaikki muu on syöty...
Mutta ihanaa, kun on joku tietää tunteen :D Näillä mennään, mitä on.
automaattiruohonleikkurit eivät aina ole niitä helpoimpia:)
VastaaPoistaNiissä on vähän omat kommervenkkinsä! Kuten esimerkiksi makumieltymykset ja vähän vekkuli järjenjuoksu.
PoistaHiki virtaa jo lukiessa. Ootteko huomanneet, että asutte työleirillä? No hyvä, ei mul sit muuta :-D
VastaaPoistaHah! en käy kieltämään, etteikö olisi välillä käynyt mielessä... Vielä kun päivät painaa aamusta iltaan pihalla hommia tyrät rytkyen, ja perässä vipeltää vähintään kymmenen eläintä terrorisoimassa aikaansaannoksia, niin eipä pääse ainakaan syntymään vapaa-ajan ongelmia :D
PoistaTuo vauvatouhu kuulosti niin tutulta... Onneksi saatte apua, muuten vois jäädä lampaat keritsemättä :)
VastaaPoistaInspiraatio on mullakin joskus hukassa ja sit käy helposti niin että mitään tekstiä ei synny kun väkisin yrittää. Mun taktiikka on se että mietin päivän mittaan millaista postausta vois väsäillä ja sit kun istun koneelle se teksti on jo valmiiksi olemassa päässä. Musta onkin tullut vähän sellainen että aina on kamera työhousujen taskussa mukana ja sit kuvailen kaikkea tekemistä ajatellen että miten tätä vois käyttää blogissa... Ääks! :D Mutta kivasti sä kirjoitat kyllä :)
Se on kyllä jännä, että sikeimmiltäkin päiväunilta se vauva osaa aina herätä juuri silloin keskeyttämään, kun itse on juuri saanut aloitettua jonkun keskittymistä ja/tai molempia käsiä vaativan puhteen! Se on kyllä onni ja autuus, että muksun isovanhemmat ovat niin innokkaita auttamaan hoitopuuhissa :)
PoistaKäytän aikalailla samaa kikkaa näiden postausten kanssa, ja kameran olen nyt oppinut ottamaan ulkotöihin mukaan käden ulottuville juurikin siksi, että kaikki kuvaamisen arvoinen tuppaa tapahtumaan yleensä aina silloin, kun kamera lojuu sisällä akku tyhjänä ja muistikortti täynnä. Nyt vaan tuntuu, että ollaan painettu hommia niin kiireellä, että postauksistakin tuntuu tulemaan ihan sillisalaattia kun päässä pyörii miljoona asiaa :D No mutta, liekö tuo nyt sitten kuitenkaan kovin vakavaa...
Ja kovasti paljon kiitoksia, kiva kuulla, jos teksti on (auttamattomasta sillisalaattiudestaan huolimatta) luettavaa :)