Tässä kuussa pätkän ikämittariin kilahti neljä kuukautta. Yksi kolmannes vauvavuodesta on siis lusittu, ja samalla puoliväli lähestyyyy..

Vaativa, suuritarpeinen vauvamme on vaativa ja suuritarpeinen edelleen. Arjen isoksi helpotukseksi löysimme Tori.fi:n kautta edullisesti Manduca-kantorepun, jossa pikkulikka tykkää keikkua menossa mukana silloin, kun maitti menee leikkimatolla pötköttelyyn (eli aika usein). Nykyään meillä siis heitellään heiniä, viedään vesiä, siivotaan ja ulkoilutetaan koiria lapsi rintarepussa keikkuen.

Neuvolantätimme Kempu kehotti meitä seuraamaan merkkejä herkkyyskaudesta soseiden maistelun aloittamisen kanssa. Tällöin vauva alkaa osoittaa kiinnostusta vanhempien suuhunsa pistämää ruokaa kohtaan, ja saattaa esimerkiksi maiskutella katsellessaan muiden syövän. Kun Venla tässä eräänä päivänä tuijotteli keskittyneesti maiskutellen aamuista muna-pekoniannostani, päätimme hissukseen aloittaa uusien makujen maistattamisen. Emme lähteneet kuitenkaan liikenteeseen munilla ja pekonilla, vaan Venski on saanut maisteltavakseen pieniä lusikallisia mangoa, mustikkaa, hunajamelonia ja mansikkaa. Tissimaito toimii kuitenkin edelleen pääasiallisena sapuskana, ja hedelmä-marjasoseet menevät vielä ihan makustelumielessä. Ja makustelussakin tuntuu se suuhun tungettava lusikka olevan thö juttu; sose on enemmänkin joku lusikan mukana tuleva sivutuote josta ei ole niin väliä, päätyykö se suuhun, suun viereen vai potkupuvun rinnuksille.

Venlan jokeltelu on saanut hurjasti erilaisia äänenpainoja, ja muutoinkin vauvan kommunikointi äännellen on kehittynyt hurjasti. Lattiatason yläpuolelle pätkää ei voi jättää valvomatta hetkeksikään, sen verran vinhaa vauhtia tyyppi jo kierii. Myös ryömimistä harjoitellaan hurjan ahkerasti.

Yöunet vauva nukkuu pääsääntöisesti ihan ok, päiväunissa on usein toivomisen varaa. Lisäksi pienikin muutos päivärutiineissa kostautuu nukkumattomuutena päiväsaikaan, ja huonosti nukutut päikkärit aiheuttavat puolestaan iltaa kohti infernaalisen yliväsymyksen ja kiukuttelun. Vaatii siis meidän osaltamme vielä vähän hiomista, jotta saadaan muuttujat päivistä minimoitua (että hei elämä, viitsisitkö himmata vähän hetkeksi ja lakata heittelemästä kaikenlaista ohjelmistoa näihin meidän päiviin, kun meillä on tuo nelikuinen termiitti jonka päiväuniajoilla ei sovi ruveta yhtään höntyilemään?!). Näin ehkä välttäisimme ainakin osan niistä kuin suoraan Manaaja-leffasta karanneista väsykiukkukohtauksista.


Aiemmat postaukset vauvakuukausista:
Yksikuinen 
Kaksikuinen 
Kolmekuinen