Ensinnäkin, kiitos kovasti kaikille meidän sairastelevaa Astridiamme tsempanneille. Kisun vointi alkaa olla kohentumaan päin, vaikka täystoipumiseen on vielä matkaa. Aikasmoisen laiha mörököllihän Assu vielä on, mutta tänään se innostui jo syömään kunnolla sekä hiukan käyskentelemään nurmikolla.
Koitin kartoitella puutarhan puolella, mahdetaanko saada tänä(kään) vuonna mainittavaa satoa pihalta pöytään asti. Ainakaan tällä hetkellä tilanne ei näytä ihan katastrofilta: perunat ottivat sateiden myötä kasvupyrähdyksen, tomaatintaimet ovat terhakoituneet ja nihkeän alun jälkeen kesäkurpitsatkin ovat lakanneet paikallaan junnaamisen ja ovat kasvattaneet paitsi vartta, niin myös muutaman lehden lisää. Salaatti nyt kasvaa aina ja melkein missä vaan, ja kesäkurpitsapenkkiin kylvetyt punajuuretkin yrittävät kaikkensa huolimatta siitä, että kanat ovat terrorisoineet kylvöstä ja kissat käyttäneet kohopenkkiä hiekkalaatikkonaan.
Valmiina taimina hankkimani persilja, salvia, laventeli ja rosmariini ovat myös viihtyneet aurinkoisella kasvupaikallaan. Edes jotain siis olemme saaneet suuhun omasta puutarhasta jo tässä vaiheessa kesää. Ainoastaan salvia on ollut välillä vähän nuutuneen näköinen, ja omituisista mystisistä rei'istä lehdissä päättelin jonkun tuhoeläimen käyneen sitä piinaamaan. Nyt tuo tuhoeläin tuli ja paljasti itse itsensä. Salviaa on mitä ilmeisemmin terrorisoinut kissamme Huu, joka hakeutuu sen päälle ihan vain istumaan ja siinä ohessa aina välillä närpsii yrttiä hampaillaan. Että juu-u, ihan normaalia toimintaa taas...
Myös syötävässä kukkamaassani on tapahtunut jotain, vaikka olin jo heittänyt sen suhteen hanskat tiskiin ja toivon mäjelle. Kukkasista ja niiden sielunelämästä tajuan suurin piirtein yhtä paljon kuin banaani koskenlaskusta (eli hyvin, hyvin vähän), mutta joltisellakin varmuudella uskallan silti väittää, että kukkamaastani pukkaa vallan elinvoimaisena ainakin kosmoskukkaa.
Vielä palatakseni puutarhan tuhoeläimiin, jokin aika sitten kanakatraamme sai vahvistusta kahdesta vähän tuhdimmasta tytöstä: parven jatkoksi muuttivat Satu ja Tuija, orpington-rotuiset siskokset Urjalasta. Orppi on suurikokoinen ja tuhti kanarotu, ja ajatuksena niitä hankkiessa olikin, että niiden jälkeläisistä saisi vähän lihaisampia kukkopoikia pataan pistettäväksi.
Tässä Satua ja Tuijaa esitellessäni huomasin, että melkoisen moni kana on meillä nimetty Kummeli-hahmojen mukaan. Kai se on niin, että nainen voi aina lähteä Tampereelta, mutta... Eiku hetkonen. Enhän mä ole oikeastaan tehnyt edes niin, vaikka täällä Mansen periferiassa asummekin.
Koitin kartoitella puutarhan puolella, mahdetaanko saada tänä(kään) vuonna mainittavaa satoa pihalta pöytään asti. Ainakaan tällä hetkellä tilanne ei näytä ihan katastrofilta: perunat ottivat sateiden myötä kasvupyrähdyksen, tomaatintaimet ovat terhakoituneet ja nihkeän alun jälkeen kesäkurpitsatkin ovat lakanneet paikallaan junnaamisen ja ovat kasvattaneet paitsi vartta, niin myös muutaman lehden lisää. Salaatti nyt kasvaa aina ja melkein missä vaan, ja kesäkurpitsapenkkiin kylvetyt punajuuretkin yrittävät kaikkensa huolimatta siitä, että kanat ovat terrorisoineet kylvöstä ja kissat käyttäneet kohopenkkiä hiekkalaatikkonaan.
Valmiina taimina hankkimani persilja, salvia, laventeli ja rosmariini ovat myös viihtyneet aurinkoisella kasvupaikallaan. Edes jotain siis olemme saaneet suuhun omasta puutarhasta jo tässä vaiheessa kesää. Ainoastaan salvia on ollut välillä vähän nuutuneen näköinen, ja omituisista mystisistä rei'istä lehdissä päättelin jonkun tuhoeläimen käyneen sitä piinaamaan. Nyt tuo tuhoeläin tuli ja paljasti itse itsensä. Salviaa on mitä ilmeisemmin terrorisoinut kissamme Huu, joka hakeutuu sen päälle ihan vain istumaan ja siinä ohessa aina välillä närpsii yrttiä hampaillaan. Että juu-u, ihan normaalia toimintaa taas...
Myös syötävässä kukkamaassani on tapahtunut jotain, vaikka olin jo heittänyt sen suhteen hanskat tiskiin ja toivon mäjelle. Kukkasista ja niiden sielunelämästä tajuan suurin piirtein yhtä paljon kuin banaani koskenlaskusta (eli hyvin, hyvin vähän), mutta joltisellakin varmuudella uskallan silti väittää, että kukkamaastani pukkaa vallan elinvoimaisena ainakin kosmoskukkaa.
... vai mitä olette mieltä, te kukkatuntijat? |
Vielä palatakseni puutarhan tuhoeläimiin, jokin aika sitten kanakatraamme sai vahvistusta kahdesta vähän tuhdimmasta tytöstä: parven jatkoksi muuttivat Satu ja Tuija, orpington-rotuiset siskokset Urjalasta. Orppi on suurikokoinen ja tuhti kanarotu, ja ajatuksena niitä hankkiessa olikin, että niiden jälkeläisistä saisi vähän lihaisampia kukkopoikia pataan pistettäväksi.
Tässä Satua ja Tuijaa esitellessäni huomasin, että melkoisen moni kana on meillä nimetty Kummeli-hahmojen mukaan. Kai se on niin, että nainen voi aina lähteä Tampereelta, mutta... Eiku hetkonen. Enhän mä ole oikeastaan tehnyt edes niin, vaikka täällä Mansen periferiassa asummekin.
Kiitos lohduttavasta postauksesta. Taidan käydä ostamassa valmiit yrttien taimet.. ja tänä iltana on tarkoitus väsätä kasvimaalle portti ja aita pystyyn.. Kanat saavat porttikiellon pinaattipenkkiini. Juurespuolelta ei kannata tänäkään vuonna odottaa satoa, mutta jostain kummasta syystä joka kevät yritän ja ripottelen siemeniä maahan.. ei vaan, viime vuonna sentään tuli hienoja lehtiä, vaikkei maan alta ohuita naruja kummempia juureksia löytynytkään.
VastaaPoistaMä sain timjamin kasvateltua siemenestä joten kuten, basilikakin on vielä hengissä, mutta kituuttaa. Niinpä päädyin suosiolla ostamaan osan taimista... Säästää vähän hermoja.
PoistaMulla meni yksi pottumaapläntti pilalle kanojen vuoksi, ajattelin kokeilla perunan katekasvatusta nurmisilpussa, mutta eihän niitä kotkottimia saanut pidettyä pois siitä ruohosilpusta millään... Ja tuttu tunne myös juuresten suhteen, viime kesänä sain yhden kaskinauriin, punajuuret jäivät jo siemenvaiheessa kanojen uhriksi ja porkkanat kasvattivat kyllä komean varren, mutta itse porkkanat jäivätkin sitten peukalonpään kokoisiksi :D Aitojen pystyttelyä tässä myös vakavasti harkitsen.
Meillä koira istuu kasvien päällä ja napsii niitä. Esim. orvokki maistuu:)
VastaaPoistaMeillä kissoille tuntuvat kelpaavan vain harvat ja valitut yrtit. Kissanminttu nyt on ymmärrettävästikin kaluttu aina, mutta se onkin ihan kissoja varten tuolla kasvanut... Nyt tämä salvia tuntuu olevan ihan uusi hitti. Muut yrtit ei niinkään kiinnosta, mutta salvia saa kärsiä.
PoistaKomeita kanoja. Kun olisikin kanat jotka terrorisoivat kasvimaata, niin terroristeista saisi iloakin. Nyt meillä on riesana metsäneläimet, jotka selkämme takana käyvät verottamassa satoa.
VastaaPoistaJoku metsäneläin kävi meillä kaivamassa kesäkurpitsan taimet maasta kun ihan avomaalle alkukesästä ne tuikkasin, ja moneen kertaan oli myös perunamaa myllätty. Perunoihin ei oltu kuitenkaan sen enempää kajottu, ei varmaan raakana ollut syötäväksi kelpaavaa.
PoistaKumma kyllä, kissat tuntuvat aika hyvin pitävän tuon villifaunan pois meidän pihalta. Pimu-kissa puolustaa niin ahkerasti reviiriään, että esimerkiksi supikoirat ja rusakot juoksevat vihaista kissaa pakoon tuhatta ja sataa. Saavat kanat tehdä rauhassa tuhojaan kasvimaalla, kun eivät ole supikoirat ja ketut ahdistelemassa...