Venlan kolmekuisia juhlistettiin Espanjassa. Kolmikuispostaus tulee nyt siis jälkijunassa, mutta tuskinpa tuo nyt niin nöppösen nuukaa on.

Meidän pätkä, kolmen kuukauden ikäinen. Pieni ihminen, joka nauraa kikattaa omille jutuilleen, ihan niin kuin isänsä. Ja sitä juttua riittää. Aamuisin tirri ei enää herätä minua itkemällä, vaan lääppimällä naamaani pikku kätösellään ja hölöttämällä jokelluksiaan päättymättömältä kasetilta (ihan niin kuin isänsä).

Keskustelun vastavuoroisuuden lisäksi Venla on löytänyt kätensä ja jalkansa. Hän kääntyy sutjakasti kyljelleen, ja siitä toisinaan mahalleenkin. Masullaan makoillessa vauva osaa jo tukeutua kyynärpäihinsä ja pyrkii kovasti etenemään. Vaikka #norppalive-lähetys tänään loppuukin, saamme me seurata hiukan samantyyppistä menoa kuin Pullervo-norpallaperijättären sätkytellessä menemään mahallaan lattialla. Neuvolantätimme Kempu totesi eilisellä käynnillämme, ettei mene kyllä kauaa kun likka on liikkeellä. Hymähdin itsekseni, että tuo nyt ei sinällään ollut mikään shokkiuutinen.

Aiemmissa postauksissa uumoilemani pippurisuus ja varsin tulinen temperamentti on vahvistanut olemassaolonsa vauvan persoonallisuuden tullessa yhä enemmän esiin: Venssuli osaa olla aurinkoinen ja hurmaava kihertelijä, mutta jos jokin homma ei miellytä, ilmoittaa neitokainen siitä hanakasti komentamalla ja ynisemällä tyytymättömästi alahuulen rullautuessa sätkäkoneeksi (ihan niin kuin äidillänsä). Pätkä ei myöskään ole tyytyväinen ihan mihin tahansa kohteluun, vaan hänen Rinsessuuttaan tulisi olla jatkuvasti kiikuttamassa ympäri asuntoa ja viihdyttämässä. Maiseman on vaihduttava ja leluvalikoimaa on oltava, muuten ei mistään tule mitään. Parhaillaankin lattialta kuuluu suivaantunutta, pitkästynyttä ölinää, kun tarjolla on vain neljä lelua ihmeteltävänä eikä kukaan ole heijaamassa sitteriä tai vääntelemässä naamaa. Jos Venlalta kysyttäisi, niin hän olisi varmaan sitä mieltä, että taas on hemmetin huono palvelu tässä täysihoitolassa. Kun nykyisin on niin hankala löytää kunnollista henkilökuntaa, tuumaisi hän ja alahuuli lupsahtaisi rullalle hiljaiseksi protestiksi.


Aiemmat Vauvan kehitys -postaukset:
Yksikuinen
Kaksikuinen