Muutimme tähän tölliimme vuonna 2013, ja alusta pitäen olimme yhtä mieltä siitä, että pintaremontti is going to happen. Onneksemme vanhempani ovat täällä asuessaan remontoineet kaikki vanhan talon isommat huolet ja murheet (ainakin ison osan), joten arkeologihenkisiksi ei meidän tarvitse ruveta ja alkaa kaivelemaan, mitä ylläreitä pinnan alta paljastuukaan. Pintapuolisesti asumuksemme ei kuitenkaan tällä hetkellä varsinaisesti hivele silmää. Vaan kohtapa hivelee!

Aloitimme keittiöstä. Tarkalleen ottaen keittiön työtasoista, joihin vuosia sitten sudittu mikälie-pinta oli ottanut jos jonkinlaista osumaa ja hemaisevasti kellertynyt.



Tasojen uudeksi sävyksi valikoitui Osmo Color -merkkisen puuvahan 'Terva', jota sudimme hiotulle tasolle yhden kerroksen. Kuvassa komeilevan vahatun pinnan päälle levitimme vielä kaksi kerrosta väritöntä, mattapintaista öljyvahaa, jonka tarkoituksena on suojata puuta punaviini kahvitahroilta ja muilta keittiösotkuilta (kun minä kokkaan, sitä sotkua nimittäin riittää...).



Eräitä meistä ei hiomisen aiheuttama meteli, teollisuusimurin ulvonta ja muut maalliset asiat jaksaneet hetkauttaa...


... Kun taas toiset eivät suhtautuneet mekkalaan ihan yhtä kevyesti.


Ja joo, näitte aivan oikein, se on kahvinkeitin siellä vessanpöntön kannella. Kas, kun keittiön ollessa hiontapölyn peitossa täytyi kahvinkeittoevakkoon lähteä vessaan. Onneksi Moccamaster taipuu tarpeen vaatiessa näköjään hienosti retkikeittimeksi.


Näissä remppahommissa tuppaa olemaan se haittapuoli, että normaalioloissa hyvin seesteinen yhteiselomme alkaa hienoisesti kupruilla. Minua ottaa pattiin, että pedantilta Antilta kuluu kymmenen minuutin hommaan puoli tuntia, ja Anttia suorastaan pistelee katsoa, kun rönsyilen ympäriinsä öljyvahapensseleineni. Niinpä esimerkiksi tiskipöytää vahatessani Antti keksi aina jonkun syyn poiketa keittiössä ja siinä samalla huomautella, että nyt sä kato ihan uitat sitä rättiä siinä tökötissä ja aika paljon sä kyllä käytät sitä vahaa. Ja kun minä sitten jossain kohtaa hienovaraisesti vinkkaan, että virvoppa nyt v*ttuun siitä niuhottamasta (tiedän, hyvin kypsää) niin pian Antti kuikuilee keittiön ovella ja naureskelee ärsyttävää tuh-tuh-tekotuhahtelunauruaan, kunnes kysyn että no mitä nyt taas ja mies pääsee taas toteamaan, että aika sotkuun oot saanut tuon purkin ja sudin ja kaikki. Aha. Lopulta sananvaihto päättyy siihen, kun minä saan homman tehtyä ja ilmoitan, että herra voi antaa valitukset kirjallisena kahtena kappaleena ja työntää ne sinne mihin aurinko ei paista (juu, tämäkin kypsää ja rakentavaa), johon Antti vastaa, että ainiin telkusta tuleeki jalkapalloo. Mutta joo, muuten ihan kiva, että saadaan tasot vahattua ja koti nätiksi ja silleen.


Mutta kyllä meillä enimmäkseen osataan ihan sovussa olla näin remontin keskelläkin. Jos ei muuten, niin pysymällä eri huoneessa, kun toinen urakoi.



Hiontahommia

Pahoittelen kuvan huonoa laatua, syy on kuvauksen kohteessa. Heilui mokoma.

Lisää keittiöremppaa (ja muutakin remppaa) seuraa myöhemmin. Ottaen huomioon, että tekemisemme keskeytyy kymmenen minuutin välein vauvan vaatiessa huomiota tai eläinten hoivaamista, lopputulos on valmis nähtäväksi hyvin, hyvin pitkän ajan kuluttua.