Pääsiäiskinkerit on nyt kinkeröity. Viikonlopun keväiset kelit veivät ison osan talven lumista mennessään, ja odotan jo käsiäni läpsytellen, koska pääsemme aloittamaan kevätpuuhat puutarhan puolella. Kasvimaamylläilyn ja muun perushutun lisäksi to do -listalta löytyvät ainakin kasvihuoneen rakennus, ulkovaja-pihattorakennuksen ulkovuoraus ja maalaus sekä vajan puolen viimeistely, pihattotarhan laajennus, "ulkopesukarsinan" teko, pihansiivoustalkoot, roskanpolttosavotta sekä tietysti kasvien keräily sekä omiin tarpeisiin että eläinten rehuksi talven varalle. Saan olla hyvin tyytyväinen, mikäli onnistumme saamaan tehtyä edes puolet näistä hommista.

Lisäksi lampaiden sorkat pitäisi trimmata ja jossain vaiheessa villatkin keriä. Poppa-ponin kavioiden kevätvuolu saatiinkin jo hoidettua tässä pyhinä, ja talvikarvaa riittää harjattavaksi niin, että käsi uhkaa krampata kaikesta sukimisesta. Siinä sitä kuulkaa tuntee tekevänsä työtä jolla on tarkoitus, kun avittaa shetlanninponiristeytystä talvikarvan vaihdossa. (Not.)



Tänään 28.3. oli muuten hiisien päivä. Hiisien päivä on omistettu suomalaisen luonnonuskonnon pyhien paikkojen, hiisien, kunnioittamiselle, tutuksi tekemiselle ja suojelulle. Puhdasoppisuuden aikaan luterilainen kirkko tuhosi ison osan suomalaisten palvomista pyhistä lehdoista, mutta monet yksittäiset pyhät puut, lähteet ja kivet säästyivät hävitykseltä.

Melko lähellä meitä kasvaa vielä täysissä voimissaan oleva, muinaisten suomalaisten palvoma Timin mäntynä tunnettu uhrimänty. Emme ehtineet vierailemaan Timin männyllä tänä hiisien päivänä, mutta aiemmin olemme käyneet ihastelemassa tuota yhä elinvoimaisena paikallaan tönöttävää, arviolta yli 400-vuotiasta puuvanhusta. Mikäli satutte liikkumaan Hämeenkyrön tietämillä, suosittelen lämpimästi visiittiä Timin männylle.